RAVINAISTEN REISSU TARTTOON 10.-12.6.2016 PE-SU
Matkaan lähdettiin perjantaina 10.6. Mannisen matkassa. Yö vietettiin laivalla, lauantaina aamulla varhain lähdettiin Tallinnan satamasta huristelemaan kohti Tarttoa. Oppaanamme oli Minna ja kuljettajana poikansa Kalle, heiltä kyllä homma kävi rutiinilla.
Matkalla poikkesimme kahvilla hauskassa tuulimyllyssä, jonka siivet eivät valitettavasti tulleet kuvatuiksi.
Näimme useita haikaroita, joihin liittyi hupaisa uskomus: jos osoittaa haikaraa sormella tietää se perheenlisäystä.
Tarttoon saavuimme lauantaina puolilta päivin ja sateesta huolimatta lähdimme reippaasti paikallisen oppaamme johdolla kaupunkikävelylle. Hieno kaupunki kerrassaan, hauskoja ja omaperäisiä rakennuksia oli useita. Yliopistokaupunki, kuten seinämaalauksesta näkyy.
Siltoja oli enkeleille ja sille toiselle tyypille. Kaunista, ei voi muuta sanoa, ja tavattoman siistiä. Rakennustyylistä saattoi päätellä, että ollaan lähempänä Keski-Eurooppaa.
Onneksi oli sateenvarjot mukana ja autossa vielä varavarjoja. Näimme useita patsaita ja muistomerkkejä ja kiva oli kuunnella oppaan kertomuksia merkkihenkilöistä ja tapahtumista. Viron historia on hyvin mielenkiintoinen ja opimme paljon uutta.
Yliopiston rappusille keräännyimme yhteiskuvaan. Monet suomalaiset eläinlääkärit ovat opiskelleet Tartossa.
Voi kuinka ihana olisi ollut istuskella raatihuoneen aukiolla, jos ilma olisi ollut erilainen. Kerta kaikkiaan viehättävä paikka.
Kaupunkikierroksen jälkeen kuivattelimme hetken hotellilla ja nautimme lounaan, maukas keitto lämmitti mukavasti. Jälkiruuaksi oli ihanaa brita-kakkua, nam.
Lauantaipäivä oli täynnä toimintaa, ruokailtuamme nousimme bussiin ja suuntasimme kiertoajelulle. Reitti suuntautui lounaaseen Tartosta, reitillä oli mm. Otepää, joka on tuttu talviurheilulajeja seuraaville.. Sangasten linnassa jalkauduimme ihmettelemään englantilaistyylistä rakennusta, jonka monista ikkunoista mikään ei kuulemma ollut samanlainen. Linna ja sen historia oli muutenkin todella mielenkiintoinen, linnan sivuilla voi käydä tutustumassa www.sangasteloss.com/fi.
Illansuussa palasimme hotellille monta tarinaa kuulleina. Herttainen oppaamme muuten kertoi oppineensa puhumaan suomea TV-ohjelmista, kuten monet muutkin virolaiset. Sangasten linnasta jäi erityisesti mieleen jäi taulu, joka esitti talon isäntää ja joka muuttui katsojan silmien edessä. Ihmetystä aiheutti myös tarina, jonka mukaan linnan tanssisaliin tuotiin sodan aikana hevosia, hieno parketti pilkottiin polttopuiksi ja upea kattoikkuna rikottiin, jotta keskellä huonetta voitiin polttaa nuotiota.
Hotellille palattua oli hetki aikaa pyörähtää hotellin vieressä sijaitsevassa uudessa, suuressa ostoskeskuksessa. Sitten jo suuntasimme päivälliselle . Kellarimainen ravintola oli näkemisen arvoinen paikka. Ruuan päälle osa porukasta jaksoi vielä istuskella hetken hotellin aulassa, kunnes peti kutsui. Hotelli oli siisti ja nykyaikainen, erityismaininnan ansaitsee kylpyhuoneen lattialämmitys; sateessa kastuneet kengät olivat taas aamulla käyttökunnossa.
Sunnuntai oli kotiinlähtöpäivä, mutta virkuimmat kerkisivät vielä läheiselle torille tai pienelle kauppakierrokselle. Puolen päivän jälkeen saavuimme Tallinnan satamaan, jossa oli pari tuntia aikaa tehdä ostoksia ennen laivan lähtöä. Aurinko lämmitti mukavasti ja vihdoin oli ilo istuskella hetki terassilla. Laivamatka sujui yhdessä vilauksessa ja pian oltiin taas kotipuolessa.
Kiitos kaikille matkalla olleille, sateesta huolimatta oli mukavaa! Tartto on hieno kaupunki ja varmasti tulee mentyä uudelleen, nyt jäi kiinnostamaan erityisesti kasvitieteellinen puutarha, jonka näimme bussin ikkunasta. Kiitos Mannisen ammattitaitoiselle kaksikolle, näiden kanssa kyllä uskaltaa lähteä reissuun toistekin. www.bussi-manninen.fi
Lopuksi tahaton taidekuva: Sangasten linnan hieno kattoikkuna, mutta vaakatasossa, koska jostain syystä kone halusi sen olevan juuri näin.
Teksti ja kuvat Riitta K